Forsström Seija

Seija Forsström on ratsastanut lapsesta saakka. Seijan kokemukseen ja apuun voi turvautua tallilla kaikenlaisissa hevosta ja kilpailua koskevissa asioissa, kengitystä myöten. Ja ratsastuksen ulkopuolella Seijan kinuskikakut ovat jo kylänkuuluja. Seija on myös seuran jäsensihteeri ja rahastonhoitaja.
 

Aloitin ratsastamaan Joensuussa 10-vuotiaana. Ensimmäinen opettajani oli Esa Sovelius ja jouduin alussa ratsastamaan aina itsepäisellä Mirt-ruunalla (sisarukseni saivat aina ne helpommat ja kiltimmät hevoset). Mutta taitojen karttuessa sain Mirt´n kulkemaan sinne minne halusin eikä aina kentän keskelle piehtaroimaan tai tallin ovelle sisäänpääsyä odottamaan. 

Tällä hetkellä kilpailen kouluratsastuksessa seura- ja aluetasolla helppo A-luokissa. On toki jo yksi kansallinenkin startti tehty tänä vuonna. Aiemmin olen kilpaillut kansallisella tasolla sekä rataesteitä että kenttää.

Suurin viehätys kilpailuissa on se, että toivoo vihdoinkin saavansa sen parhaimman irti itsestään ja hevosestaan. Haasteelliseksi kilpailusuoritukset tekee se, että pitää kuitenkin pyrkiä olemaan rento ja ei saa suorituksesta tehdä väkinäistä pusertamista. Ainahan se hevonen liikkuu parhaiten suorituksen jälkeen loppuverryttelyssä kun itsekin on jo rentona (väsymyksestä ?).

Hevoseni on Al Capone III alias Calle,  15-vuotias saksalainen ruuna. Veri vetäisi esteille ja kenttäratsastukseen, mutta pää menee sekaisin semmoisesta touhusta. Kyllä me hypätäänkin pieniä esteitä ja pieniä kilpailuja. Calle on oikea herrasmies hoitaessa ja käsitellessä, ja se korostuu varsinkin kilpailupaikoilla. Luontainen esiintyjä joka omaa vahvan itsetunnon.

Sitä kilpailusuoritusta, johon olisin tyytyväisin, ei ole vielä tullut. Mutta viimeisten kuukausien aikana kilpailusuoritukset ovat parantuneet aina edellisestä. Kouluohjelmat koostuvat niin monesta eri ”palikasta” ja joka kerta tulee uusia palikoita, jotka loksahtavat paikalleen. Joten sitä parasta suoritusta rakennetaan pala kerrallaan. Kyllä se vielä sieltä joskus tulee….

Valmentaudun säännöllisesti omalla tallilla Piskun ohjauksessa ja lisäksi olen alkanut käydä saksalaisen kouluvalmentajan opissa.

Tämän vuoden tavoite on saada kilpailusuoritusten keskiarvoprosenttia korotettua 3-5 %-yksiköllä viime vuodesta. Tällä tavalla laskettuna saa paremman kuvan omasta tasostaan, yksittäinen kilpailusuoritus ei kerro koko kuvaa.

Yksi hauskimmista tapahtumista oli kerran koulukisoissa kun hevonen, joka oli arvottu käyttööni, laukkalävistäjän lopussa tuomaripäädyssä melkein hyppäsi seinälle.Sen sivustan tuomari säikähti niin, että nousi tuoliltaan ja juoksi karkuun. No eihän se hevonen tehnyt mitään, vaan  jatkettiin suoritusta ihan rauhallisena loppuun.

Muu vapaa-aika, joka hevostelun jälkeen jää, menee koiran, perheen ja ystävien seurassa. Tykkään leipoa ja laittaa maukasta ruokaa. Kinuskikakkuni ovat kylänkuuluja.

Jokainen, joka haluaa oppia hevosista ja ratsastuksesta, kannattaa viettää hevosten kanssa aikaa muutenkin kuin ratsastamalla. Muiden ratsastusta on hyvä seurata, siitä oppii paljon myös itse.

Ratsastus vaatii pitkäjänteisyyttä ja paljon toistoja. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että ei osaa mitään ja kehittymistä ei tapahdu, niin ei pidä lannistua. Kukaan ei voi kehittyä hetkessä huippuratsastajaksi, se vie vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Nauttikaa hevosten seurasta ja pitäkää hauskaa ratsastaessanne.

Seija Forsström Karlvikin Ratsastajista voitti Valtakunnallisten Ratsastuksen Veteraanien avoimien mestaruuskilpailujen esteratsastuksen ratsulla Highlight.

Veteraanien valtakunnalliset ratsastuskilpailut kilpailtiin Tuomarinkylässä 11. kesäkuuta. Kilpailun järjestivät Reserviratsastajat ja Helsingin Wiisikot. Kilpailu oli avoin vuonna 1961 ja sitä aikaisemmin syntyneille ratsastajille ja se suoritettiinaan kahdessa luokassa, kouluratsastus ja esteratsastus. Yhdistetyn kilpailun voitti Terhi Laurila ja kouluratsastuksen Liisa Ojanen.

http://www.ratsastusurheilu.net/uutiset.html?141