SkaRalaiset esittäytyvät

SkaRalaiset esittäytyvät
Seurassamme on huomattava määrä jäseniä.  Näillä sivuilla esittelemme seuramme jäseniä, jotka edustavat eri jäsenryhmiä.

Jos sinulla on hyviä ideoita/kysymyksiä haastatteluihin tai haluaisit ehdottomasti, että haastattelisimme joita tiettyä jäsentämme, laita hallitukselle sähköpostia osoitteeseen
skara(at)netti.fi.

Jaana Seppänen

Nea Tuomela

Jemina Malin

Iida Tulokas

Eliana Raavo

Anna-Maria von Bonsdorff

Carolina Husu

Jenni Katajarinne

Heta Leskinen

Eeva-Roosa Niiniaho

Noora Lamberg

Jaana Seppänen valittiin vuoden 2011 hevosratsastajaksi. Valinnassa painotettiin tällä kertaa erityisesti harrastukseen sitoutumista ja hevosen hyvää hoitoa. Jaana on ratsastanut Eriksnäsissä noin 20 vuotta ja kaikkiaan yli 25 vuotta.

Koska ja miten tulit aloittaneeksi ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen Imatralla muistaakseni noin 12- vuotiaana. Olen halunnut ratsastaa niin kauan kuin muistan ja heti, kun Imatralle tuli mahdollisuus niin pitihän se aloittaa. Opetusta ei alkuaikoina varsinaisesti ollut, vaan lähinnä hevosen sai vuokrata tunniksi. Opiskelua varten muutin Helsinkiin ja ratsastamiseen tuli reilu tauko. Aloitin uudestaan Eriksnäsissä 90-luvun alkupuolella, luultavasti 1991, mutta ihan varma en vuodesta ole.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?

Työskentely hevosten kanssa ja se, että koko ajan voi oppia uutta - ikinä ei ole valmis ratsastajana.  

Mikä ratsastuksessa on mielestäsi haastavinta?

Rentous sekä apujen käyttäminen toisistaan riippumatta ja oikea-aikaisesti. Siis että en pohjetta käyttäessäni samalla sählää jotain ohjien kanssa, jos ei ole tarvis.

Miltä tuntui valinta vuoden hevosratsastajaksi?

Se tuli täytenä yllätyksenä! Olen iloinen ja kovin otettu valinnastani.

Käytkö usein ratsastamassa ja mitä muuta puuhaat tallilla?

Käyn ratsastamassa pari kertaa viikossa ja puheliaana luonteeltani seurustelen tallilla hevosten ja ihmisten kanssa mitä hevosen harjaamiselta ja rapsuttelulta joudan.

Millaisista hevosista pidät? Onko jokin tai jotkut hevosista mieluisimpia?

Pidän kaikista hevosista maasta käsin, mutta ratsastaa haluan mahdollisimman vähän säikyllä hevosella. Eli Ramona on suosikki. Kotoinen hevosrotumme on lähellä sydäntäni. 

Mitä asioita painottaisit ratsastajan ja hevosen yhteistyössä?

Pitää kuunnella hevosta ja yrittää ymmärtää, miten juuri tämä hevonen toimii.

Mitä pidät tärkeänä hevosen hoidossa?

Kaikki hoitaminen täytyy tehdä turvallisesti sekä hevosen että hoitajan kannalta ja pitää mielessä, että hevosen hyvinvointi on kaiken lähtökohta.

Kilpailetko?

En. Olen ottanut osaa alle kymmeneen leiri- tai seurakisaan elämäni aikana. En ole kilpailuhenkinen, mutta oman suorituksen pitäisi kuitenkin olla täydellinen.

Mitä muuta harrastat?

Katselen telkkarista vanhoja elokuvia, kokeilen uusia ruokareseptejä ja jos kaipaan toimintaa, niin puuhastelen puutarhassa.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska, yllättävä tai muuten mieleenpainuva tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Olen kerran kaatanut reellisen pikkulapsia lumihankeen. Olimme rekiretkellä ja juuri kääntämässä rekeä tien varressa olevien puiden ympäri, kun varsinaista kääntöpaikkaa ei ollut. Huomasin, että moottorikelkka oli tulossa, mutta eihän sitä alle kaksikymppisen taidoilla ja voimilla pystynyt hevosta pitelemään, vaikka varauduinkin hevosen reaktioon. Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan, ja lapsetkin vain nauroivat hangessa.

Toinen hauska tapaus oli, kun tallilla oli tutustumispäivään harjoiteltu katrillia oikein perusteellisesti. Yksi katrilliin osallistuvista hevosista oli Asko-niminen umpiluotettava suokki. Kun sitten Askon selkään tunnilla meni ratsastusta vain vähän aikaa harrastanut nuori tyttö, niin hevonen päätti vetää katrillin läpi ihan oma-aloitteisesti ja päättäväisesti.

Mitä haluaisit sanoa aloitteleville ratsastajille tai pienille ponitytöille ja –pojille?

Sitkeästi vaan mukaan tunneille, vaikka välillä pelottaisi tai ratsastus ei sujuisikaan aina niin hyvin, kuin toivoisi.

Millaista toimintaa toivoisit seuraltamme?

Hyvin on ollut tarjolla riittävän monipuolista toimintaa.

Nea Tuomela, vuoden 2011 poniratsastaja

Nea sai tämän vuoden seuran kannustus- ja tsemppipalkinnon lupaavana poniratsastajana. Palkinnon perusteluissa mainittiin mm. seuraavaa: ”Nea on iloinen, reipas ja aina auttavainen, reilu poneille ja muille ratsastajille.”

Miten vanha olet?

14 vuotta.

Koska aloitit ratsastuksen ja miksi aloitit?

Aloitin ratsastuksen kun olin 7-vuotta. Äiti ja iskä yllättivät minut ja pikkusiskoni ja veivät meidät ratsastamaan :)

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?  Entä mikä siinä on haastavinta?

Ponit ovat aina pirteitä ja aina on jotain uutta opittavaa! Opettajani Erica on myös todella positiivinen ja kannustava sekä aina hyvällä tuulella! Haastavinta on saada jotkut ponit kuuntelemaan, vaikka niillä olisi muutakin mielessä. Minun on myös välillä hankala muistaa pitää kantapäät alhaalla.

Miltä tuntui valinta vuoden poniratsastajaksi?

Olin todella yllättynyt ja ilahtunut!

Käytkö usein tallilla ja ratsastamassa?

Ratsastan vakituisesti lauantaisin poneilla ja käyn tallilla 1-2 kertaa viikossa välimatkojen takia.

Millainen on hyvä poni ratsastaa? Onko joku ratsastuskoulun poneista lempiponisi ja miksi? Entä hevosista?

Ratsastaessa on kiva mennä ponilla, joka kuuntelee, mutta on silti vähän haastava. Lempiponini on Sunny, koska Sunny on söpö, hassu ja osaa aina piristää päivää:). Hevosista minulla ei ole varsinaista lempparia, mutta Ramona, joka on lauantaisin ponitunneilla on mukava.

Mitä muuta puuhaat tallilla?

Olen kavereitteni kanssa, talutan tunneilla ja hoidan Sunnyä.

Oletko ottanut osaa kilpailuihin ja pidätkö kilpailemisesta?

Olen ollut muutamissa seuran kisoissa ja leirikisoissa. Ne ovat olleet todella kivoja! =) 

Ratsastavatko ystäväsi?

Parhaat kaverini käyvät täällä ratsastamassa. Koulukavereista vain kaksi ratsastaa.

Oletko saanut tallilla uusia ystäviä?

Olen! Tutustuin parhaisiin kavereihini täällä :)

Mikä on lempiaineesi koulussa?

Pidän kotitaloudesta ja liikunnasta. Myös maantieto on ihan kivaa.

Mitä muuta harrastat?

Muita harrastuksia minulla ei ole, mutta arkena olen kavereideni kanssa. 

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta? 

No niitä on monia, mutta olimme viime kesänä leiriavustajina poneilla ja oli hauska katsella kun ponit päästettiin laitumelle eivätkä ne aluksi huomanneet että laitumen vihreä osa oli auki. Ja myös se jäi mieleeni, kun uitin kesällä Sunnyä ja se näki kanootin vedessä eikä suostunut menemään enään veteen.

Mitä toivoisit seuraltamme?

Lisää kisoja poniratsastajille olisi kivaa, mutta muuten seura on todella hyvä!

Jemina Malin on SkaRan hallituksen nuosrisojäsen ja harrastaa hevosurheilua monin tavoin. Jemina on ratsastanut tallillamme 8  vuotta.

Kesä on ratsastusleirien aikaa. Onko sinulla leirisuunnitelmia ja millaisia ne ovat?

Menen heinäkuun puolella Tarhakallion ratsutilalla järjestettävälle vuokrausleirille. Olin kyseisellä leirillä viime vuonnakin ja meillä on siellä tänä vuonnakin sama porukka. Toivottavasti tämän vuotisesta leiristä tulee yhtä hauska kuin viime vuotisesta. Jään kyseiselle tallille vielä leirin jälkeen pariksi viikoksi leiriavustajaksi.

Kesän kilpailukausi on myös käynnistynyt ja olet toiminut kilpailuissa ratsukon avustajana. Millaista se on?

Kisamatkat ovat yleensä melko kivoja, vähän matkan pituudesta riippuen. Vaikkakin parin tunnin matkoilla on helppo lukea kokeisiin, niin se ei välillä oikein nappaa. Hauskinta ratsukon avustamisessa on kaikki hepan kanssa puuhaaminen, radan valokuvaaminen yms. Haastavinta on yleensä hepan/heppojen lastaaminen, sillä jotkut hevoset eivät haluaisi lähteä tallille tai tallilta.

Olet myös hoitanut useita vuosia monia hevosia ja hoidat edelleen?

Olen hoitanut kaiken näköisiä hevosia vuosien kuluessa aina mini-shettiksistä ravureihin ja eläkeläisistä varsoihin. Tämän hetkinen hoitohevoseni on pieni ja pyöreä eläkeläinen Pertti, joka on ollut Eriksnäsissä aina, kun vain muistan. Sen hoitajaksi päädyin vasta, kun Pertistä tuli yksityishevonen. Pertin kanssa lenkkeilen Eriksnäsin ympäristössä. Pertti on hauska pikku-ukko, jonka kanssa pitää olla hereillä tai löytää itsensä pusikosta.

Millainen sinusta hyvä hoitaja on?

Hyvä hoitaja on energinen, positiivinen ja avulias. Hän tuntee hevosen ja osaa hoitaa pikku naarmut itse. Ja tietty pyrin itse aina olemaan hyvä hoitaja.

Koska ja missä aloitit ratsastuksen ja mikä ratsastuksessa viehättää sinua?

Aloitin ratsastuksen noin 8 vuotta sitten Eriksnäsissä hevostunneilla. Ratsastuksessa minua viehättää kaikki heppojen kanssa touhuaminen, oli se sitten hepan harjaamista tai kouluratsastusta tms.

Kuinka usein käyt ratsastamassa ja millaisista ratsastustunneista pidät?

Tällä hetkellä ratsastan vakituisesti kerran viikossa. Pidän erityisesti esteratsastuksesta ja niistä tunneista jolloin mennään ilman satulaa  ;Dd

Onko tallilla hyvä ilmapiiri ja löytyykö sieltä uusia ystäviä?

Tallilla on hyvä ilmapiiri ja siellä ystävystyy erittäin helposti. Ja olen saanut sieltä pari erityisen hyvää ystävääkin.

Mitä muuta harrastat?

Harrastin vähän aikaa sitten Street dancea, mutta se vei sen verran aikaa, että ennemmin olin sen ajan tallilla eikä se tanssi loppujen lopuksi oikein napannut.  Koirien kanssa puuhailen päivittäin kotona ja käyn ``handlaamassa´´ omia ja tuttujeni koiria näyttelyissä. Sen lisäksi valokuvaan paljon ja yleensä kuvia tulee sellainen parisen sataa liikaa.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Ainahan tallilla sattuu ja tapahtuu. Mieleen painuu miltein joka kerta jotain. Alkuajoilta muistan niitä juttuja kun joku laittoi satulan väärin päin, unohti kiristää satulavyön ja tippui sitten jossain vaiheessa tuntia. Myös viime kesän leiriltä muistan kaikennäköisiä tippumisia yms.

Olet seuramme hallituksen nuorisojäsen. Miten haluaisit seuran toimintaa suunnata?

Aloitin vasta viime vuoden lopulla nuorisojäsenenä ja olen vasta pääsemässä kunnolla selville hallituksen toiminnasta.

Iida Tulokkaan ensimmäinen kosketus hevosiin tapahtui hänen mummolansa viereisellä Tokkolan tallilla Kymeenlaaksossa. 2-vuotiaana Iida istui Lassi-shettiksen selässä ja siitä se sitten lähti. Karlvikin ratsastajissa hän aloitti ratsastustunnit vuonna 1996 ja jatkoi säännöllisesti vuoteen 2008. Nykyään Iida hoitelee Zykille Lily-tamma, ratsastaa satunnaisesti ja kertoilee alla hoito- ja muita hevoskokemuksiaan.

- Hoitajaurani alkoi Karlvikissa hoitamalla tuntihevosta nimeltä Deli. Hevosten muuttettua Eriksnäsiin olin hetken myös valmennuksessa, mutta kilpaileminen ei tuntunut omalta jutulta, joten jatkoin vain tavallisilla tunneilla. Aloitin myös näihin aikoihin hoitamaan Zykille.

- Ensimmäinen yksärihoidokki tuntui 12-vuotiaasta tytöstä maailman hienoimmalta ja isoimmalta asialta. Borges-tamman kanssa sainkin puuhastella ja opetella laittamaan jos jonkinlaisia hauteita ja sideviritelmiä. Muutamaan otteeseen minua vietiin pitkin peltoja, mutta kerran, kun sain osallistua Beellä seuran koulukisoihin, saimme sinisen rusetin.

- Mukavaa vaihtelua tavallisiin hoitohommiin olivat kisamatkat. Kello saattoi soida kolmelta aamuyöllä, kun lähdettiin kenttäkilpailuihin, ja omaan sänkyyn pääsi usein vasta paljon puolen yön jälkeen. Se oli rankkaa, mutta kotiin palasi aina yhtä kokemusta rikkaampana ja seuraavalla kerralla tiesi paremmin, miten kuuluu toimia.

- Hevosenomistajan ja hoitajan välinen kommunikaatio on tärkeää. Hoitajalle on syytä kertoa, mitä häneltä odotetaan ja mitä hänen tulee tehdä. Emme ole ajatuksenlukijoita! Näin väärinkäsitykset toivottavasti vähenevät ja hevosten kanssa on mukavampi olla. Onneksi itse olen yleensä aina saanut hyvät ohjeet, miten toimia, ja vuosien hoitamisen jälkeen tietää jo melko hyvin, miten omistaja tahtoo asioiden menevän. Haluankin painottaa, että aina voi ja pitääkin kysyä, jos jokin asia on epäselvä tai tuntuu vaikealta.

- 2000-luvun alussa täällä oli paljon minun ikäisiäni tyttöjä ja meillä oli hyvä porukka luomassa tallihenkeä. Silloin tallilla lähes tulkoon asuttiin ja käytiin vähintään viisi kertaa viikossa. Yksi mukavimmista hoitajamuistoista onkin, kun olimme tuntiratsastajien mestaruuksissa Messilässä vuonna 2002 kisaamassa huutosakkimestaruudesta ja voitimme. Palkinnoksi pääsimme kahden muun joukkueen kanssa HIHSiin huutamaan. Siellä ei pärjätty, mutta hauskaa oli.

- Nykyään käyn tallilla kaksi kertaa viikossa. Tavallisesti harjaan Lilyn ja käymme maastossa kävelemässä. Sitten onkin vuorossa varusteiden huolto ja ruokien antaminen. Joskus tuntuu siltä, ettei jaksaisikaan lähteä tallille, mutta sieltä kotiutuessa on usein parempi ja rentoutunut mieli. Mukavinta on silittää tuttua satiiniturpaa, viettää aikaa yhdessä ja olla avuksi omistajalle. Paras palkinto on hyvinvoiva hevonen.

Eliana Raavo aloitti ratsastuksen jo 6-vuotiaana. Nyt 18-vuotiaan Elianan 12-vuotiseen ratsastusuraan on mahtunut monenlaista toimintaa ponien ja hevosten kanssa. Viimeiset viitisen vuotta Eliana on vetänyt ponikerhoa viikottain. 

Miten aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen noin 12 vuotta sitten Husön ratsastuskoulussa nappulatunneilla, josta jatkoin noin puoli vuotta ratsastettuani Karlvikin alkeiskurssille.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua ja mikä siinä on haastavinta?

Itse olen kokenut ratsastuksen mukavana harrastuksena. Aina kun ratsaille pääsee voi unohtaa murheet ja huolet. Pienestä pitäen olen tykännyt ponien ja hevosten hoidosta sekä muista tallihommista. Haastavinta ratsastuksessa on luultavasti ollut… shetlanninponien saaminen liikkeelle ;)

Käytkö usein ratsastamassa?

Käyn tällä hetkellä vain kerran viikossa ratsastamassa.

Onko joku ratsastuskoulun poneista tai hevosista suosikkisi?

Bella tietenkin! Hoidin Bellaa ja Nisseä noin 6 vuotta. Siinä ajassa nuo kaksi ponia tulivat todella tutuiksi ja myös tärkeiksi minulle. Joka viikko ponien varusteet putsattiin, ponit harjattiin ja juostiin taluttajan hommissa enemmän kuin ponit tunneilla :). Mutta mukavaa se oli! Tuntihevosista ”lempparini” ovat Megi, Mikko ja Roope. 

Pidät myös ponikerhoa. Mistä ponikerhon vetämisessä pidät eniten?

Olen pitänyt ponikerhoa nyt noin 4-5 vuotta. Pidän siitä, että näen ponikerholaisteni edistyvän kauden alusta loppuun. Ponikerhossa on usein mukava ja innostunut meno ja meininki. On mukavaa opettaa lapsille ponien perushoitoasioita, joita he tulevat, toivottavasti, tulevaisuudessakin käyttämään.

Ponikerhoon voi osallistua jo 6 vuotiaasta. Onko haastavaa ohjata ryhmää, jos siinä on kovin eri-ikäisiä?

Ei välttämättä, sillä kaikki kerholaiset ovat eri tasoisia iästä riippumatta. Otan kuitenkin kerhooni mieluummin yli 7-vuotiaita, sillä ponikerhossa tehdään myös kirjoitustehtäviä. 

Mitä hoito- tai ratsastusmerkkejä olet itse suorittanut?

En itse ole kovin aktiivinen merkkien suorittaja, mutta olen suorittanut minimerkin, perushoitomerkin, hoito-1, ratsastuksen perusmerkin sekä B-merkin kouluosuuden.

Ehditkö puuhata vielä jotain muutakin tallilla?

Kyllä ja paljonkin! Joka sunnuntai kun tulen talille, siistin aina paikkoja. Ponien satulahuoneessa varusteet ovat usein nimittäin aika hujan hajan. Autan myös paljon ponien hoidossa yms. aina ponikerhon jälkeen.

Onko sinulla ystäviä jotka ratsastavat ja tutustuuko tallilla helposti uusiin ystäviin?

Kyllä, minulla on useita ratsastavia ystäviä ja tallilla myös tutustuu helposti.

Oletko ottanut osaa kilpailuihin?

Olen muutaman kerran, mutta totesin, että kilpaileminan ei ole minua varten, vaikka se ihan mukavaa onkin. Pidän ratsastuksesta vain harrastuksena.

Harrastavatko muut perheessäsi ratsastusta?

Äitini on nuorempana harrastanut, mutta ei enää ratsasta.

Mikä on lempiaineesi koulussa?

Kuvaamataito, terveystieto ja liikunta.

Harrastatko vielä jotain muutakin?

Harrastan kuntosalilla sekä erilaisissa jumpissa käyntiä.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Ponien kanssa aina sattui ja tapahtui kaikennäköistä hauskaa ja yllättävää. Mieleeni on jäänyt ratsastusreissut Mira-ponin kanssa, jota minun piti aina välillä ns. ”kouluttaa”. Mira tykkäsi aina keksiä kaikennäköistä ja yksi hauskin muisto varmaan olikin se, kun olin uittamassa Miraa ensimmäistä kertaa. Poni ei nimittäin aluksi halunnut millään mennä veteen ja tipuinkin siltä sen pukitellessa rannalla, mutta kun lopulta pääsimme veteen, niin sehän kirjaimellisesti sukelsi kaiken aikaa! Hauska poni.

Mitä toivoisit seuraltamme?

Ei tule nyt mieleen mitään erityistoiveita. Kaikille seuralaisille toivotan mukavaa kevään jatkoa!    

Anna-Maria von Bonsdorff, SkaRan koulumerstari vuosilta 2009 ja 2010
 

Anna-Maria on kaksikertainen SkaRan koulumestari, 2009 Bohemalla ja 2010 Latella. Anna-Maria sai myös vuonna 2009 seuran kannustus- ja tsemppipalkinnon, joka myönnetään lupaavalle ratsastajalle. Anna-Maria on ratsastanut tallillamme 5 vuotta.

Koska ja missä aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen 8 vuotiaana Messilässä, eli hyvin kauan aikaa sitten.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?

Nykyään hevosen kanssa työskentely, ulkoilu ja liikunta sekä se, että kaikki työhuolet unohtuvat satulassa. Pidän haasteista edelleen ja kieltämättä myös valmennus ja kilpailut tsemppaavat eteenpäin.

Mikä ratsastuksessa on mielestäsi haastavinta?

Jatkuva itsensä kehittäminen ja se että aina on parannettavaa. Myös kunnon ylläpito on tärkeää.

Käytkö usein ratsastamassa ja mitä muuta puuhaat tallilla?

Nyt valitettavasti jouduin jäämään valmennusryhmästäni pois työkiireiden takia. Eli toistaiseksi kerran viikossa. Aion kyllä palata valmennukseen.

Oletko kilpaillut paljon?

Olen aikoinaan kilpaillut esteratsastuksessa maajoukkuetasolla poneilla ja sen jälkeen kansallisella tasolla hevosellani, mutta siitä on paljon aikaa.

Millaisista hevosista pidät? Onko jokin tai jotkut ratsastuskoulun hevosista mieluisimpia?

Pidän kovasti Bohemasta ja muista persoonallisista tammoista. Koskaan ei voi tietää millä tuulella ne ovat.

Harrastavatko muut perheessäsi ratsastusta?

Tyttäreni Kristina ratsastaa. Hän aloitti Karlvikin poneilla.

Mitä muuta harrastat?

En oikein ehdi harrastaa muuta, ellei puutarhanhoitoa katsota harrastukseksi.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Ehkä se kun ensimmäisen kerran vuokrasin rakkaan suosikkiponini Mini-Boyn Messilässä ja ajattelin helpottaa sen työtä tuntiponina ja annoin sille vapaata pari päivää. Kun sitten lähdin ratsastamaan, kiikutti pullea gotlanninrussini minua pitkin kartanoravintolan pihoja ja lasketturinteitä. Päädyimme lopulta ravintolan keittiön ovelle josta se löysi roskiksen ja syötävää. Tosi noloa. Opin miten tärkeää on tuo säännöllinen liikunta.

Mitä haluaisit sanoa aloitteleville ratsastajille tai pienille ponitytöille ja –pojille?

Mahtava harrastus josta oppii tärkeitä asioita elämää varten. Ratsastuksesta ja hevosista on iloa myös elämän eri vaiheissa.

Mitä toivoisit seuraltamme?

Samanlaista toimintaa kun on ollutkin.

Carolina Husu, Skaran kannustus- ja tsemppipalkinto 2010

Carolina sai viime vuonna seuran kannustus- ja tsemppipalkinnon lupaavana hevosratsastajana. Palkinnon perusteluissa mainittiin mm. seuraavaa: ”Carolinan asenne on kohdallaan, oli sitten kyse pienestä ponin kurinpalautuksesta ponitunnilla tai tiukasta kouluratsastuksesta hevostunnilla. Estetunnit lienevät ne kaikkein mieluisimmat, mutta Caroliina ymmärtää hyvin perusratsastuksen tärkeyden. Carolina on aina positiivinen ja auttavainen.” Seuraavassa Carolina vastaa hänelle esitetyihin kysymyksiin.

Miten vanha olet?

Täytän syksyllä 15.

Koska ja missä aloitit ratsastuksen?

Aloitin 6 vuotiaana Karlvikissa. Ja näissä ympyröissä olen pysynyt siitä lähtien =)

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?  Entä mikä siinä on haastavinta?

Minusta on mukavaa hypätä esteitä ja ratsastusopeni Mervin ansiosta olen oppinut että kouluratsastus voi myös  olla mukavaa =) Haastavinta on varmaan se miten saada vahva hevonen kuuliaaksi. Ja että pohkeet pysyy kiinni =)

Ratsastat hevosilla, mutta ratsutat myös tarvittaessa poneja. Kerrotko siitä.

Ponit on ja tulee aina olemaan lähellä sydäntäni. Niinpä en ole voinut niistä luopua vaikka vakituisesti ratsastankin hevosilla. Käyn 2 kertaa viikossa hoitamassa poneja ja pääsen sitten talutuksilla ratsastamaan. Välillä pääsen kouluttamaan jotain pientä ponia joka on ollut holtiton =)

Käytkö usein ratsastamassa?

Kolmesti viikossa. Kaksi kertaa koulun poneilla/hevosilla ja kerran viikossa vuokrahevosellani.

Onko joku ratsastuskoulun poneista lempiponisi ja miksi? Entä hevosista?

Poneista ehdoton lemppari on tietysti Jave! Olen hoitanut sitä nyt jo kohta 5 vuotta ja tunnen ponin todella hyvin. Javella on aina pilkettä silmäkulmassa ja se on aina ollut minuun vetoava. Pieni jekku piristää päivää kummasti=). Hevosista paras on Ramona! Ramonassa on viehättävää tyttö-energiaa.   Se on ihan prinsessa :).

Mitä muuta puuhaat tallilla?

Käyn myös kerran viikossa taluttelemassa Waldoa joka on ollut pitkällä sairauslomalla. Waldo on hyvin arvonsa tunteva ruuna ja hyvin persoonallinen. Tapaan myös rakkaita ystäviäni, joita näen valitettavasti pelkästään kerran kaksi viikossa välimatkojen takia. Autan myös ponitunneilla talutuksessa.

Ratsastavatko ystäväsi?

Kyllä! Itse asiassa kolme parasta ystävääni olen oppinut tuntemaan ratsastuksen ja talleilun myötä.

Oletko ottanut osaa kilpailuihin?

Muutamaan kilpailuun olen ottanut osaa. Suurimmaksi osaksi nämä kisat ovat olleet seuran estekisoja.

Harrastavatko muut perheessäsi ratsastusta?

Molemmat pikkusiskoni ratsastavat kerran viikossa. Äiti kyllä haaveillee ratsastuksesta, mutta hänelle riittää pelkkä hevosten lähellä olo.

Mikä on lempiaineesi koulussa?

Pidän käsityöstä ja kotitaloudesta! Mutta lukuaineista historia on mieluisin =)

Mitä muuta harrastat?

En harrasta mitään muuta. Aika ei riittäisi muuhun puuhaan.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta? 

Niitä on niin monta, että on vaikea valita. Mutta yksi on kyllä jäänyt mieleen. Esteleirin päätteeksi oli kisat ja menin yllätys yllätys Javella. Aluksi verkka meni hyvin kunnes tapahtui jotain ja Jave pukitti ja tulin aika tyylikkäästi alas jaloilleni. Näin kävi kolme kertaa koko verryttelyn aikana. Kun sitten päästiin radalle, en saanut nostettua laukkaa, koska poni oli aika jousilla viritetty, mutta kuitenkin hyvin hyvin tahmea ja niinpä menin radan ravissa. Sen radan aikana saatiin 12 virhepistettä. Tulin viimeiseksi, mutta sain tsemppari palkinnon siitä että olin ratsastanut sinnikkäästi pippurisella ponilla. Saman viikon aikana tipuin uitossa ja viimeisellä tunnilla ennen kisoja tulin alas 2 kertaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja yksi toinen tapahtuma oli kun menin ensimäistä kertaa seuran kisoihin. Osallistuin niihin Leena-hepalla ja voitin. Olin aivan ällistynyt, silä en osannut odottaa voittoa.

Mitä toivoisit seuraltamme?

Toivoisin vähän enemmän kisoja, joihin voisi osallistua sekä poneilla että hevosilla =) Muuten jatkakaa samaan malliin!=)

Jenni Katajarinne, vuoden 2010 poniratsastaja
 

Jenni Katajarinne sai SkaRan kannustus- ja tsemppipalkinnon 2010 lupaavana poniratsastajana. Palkinnon Perustelut olivat: Jenni on auttavainen, motivoitunut ja iloinen esikuva pienemmilleen ja erittäin motivoitunut poniratsastaja. ”

Miten vanha olet?

Olen 13-vuotias.

Mikä on lempiaineesi koulussa?

Varmaan kotitalous ja käsityö.

Koska ja missä aloitit ratsastuksen?

8-vuotiaana kävin alkeisleirillä Karkkilassa ja sen jälkeen halusin aloittaa ratsastamisen säännöllisesti. 

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?  Entä mikä siinä on haastavinta?

On mukavaa, kun saa olla ponien kanssa, ja joka kerta oppii jotain uutta. Haastavinta on varmaan se, kun poni on hermostunut ja haluaisi vain kaahata oman mielensä mukaan ja samaan aikaan pitää itse  yrittää olla rento ja saada poni avuille. Vaikka toisaalta on hienoa, kun lopulta onnistuu!

Käytkö usein ratsastamassa?

Ratsastan 1-2 kertaa viikossa. Olisi kyllä kiva saada vaikka vuokraponi, niin pääsisi ratsastamaan vähän useammin.

Mitä muuta puuhaat tallilla?

Hoidan poneja, olen kavereiden kanssa ja talutan alkeis- ja nappulatunneilla, jos tarvitsee.

Ratsastavatko ystäväsi?

Muutamat koulukaverit ratsastavat. Parhaat kaverit käyvätkin sitten samalla tallilla.

Oletko kilpaillut?

Olen ollut muutamissa pollux-kisoissa ja yksissä estekisoissa, ja tietysti leirikisoissa.

Onko joku ratsastuskoulun poneista lempiponisi? Miksi?

Uni, koska se on vaan yksinkertaisesti paras kaikista! Hauska, söpö, ihana...

Hoidatko jotain ponia? Millainen tämä poni on?

Olen hoitanut Unia nyt vähän yli kaksi vuotta. Unista on tullut minulle todella tärkeä.

Mitä muuta harrastat?

Ratsastuksen lisäksi käyn kerran viikossa sirkuskoulussa.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Olin leirikisoissa hevosella, joka oli hieman innoissaan ja kaahasi niin, että este jäi välistä ja puu tuli vastaan...

Mitä toivoisit seuraltamme?

Toivoisin enemmän kilpailuja, joihin voi osallistua Karlvikin poneilla. Haluaisin myös suorittaa ratsastusmerkkejä.

Heta Leskinen eli Hetsi
 

Heta Leskinen eli tallituttujen kesken Hetsi, on ratsastanut Eriksnäsissä siitä asti kun se on ollut Piskun ja Katin tallin toimipisteenä. Hetsi toimi seuramme Karlvikin ratsastajien puheenjohtajana 3 vuotta viime vuoden loppuun asti ja jo sitä ennen varapuheenjohtajana 2 vuotta. Hän on luotsannut seuraamme tarmokkaasti ja hänen puheenjohtajakautensa aikana Karlvikin Ratsastajat valittiin vuonna 2009 Etelä-Suomen parhaaksi ratsastusseuraksi.  

Miten, missä ja milloin olet aloittanut ratsastusharrastuksen.

Olen aloittanut ratsastuksen 1980-luvulla 7-vuotiaana Sipoossa Husön ratsastuskeskuksessa alkeiskurssilla. Husössä ratsastin ja hoidin useita eri hevosia lähes siihen saakka kunnes lähdin lukion jälkeen muualle Suomeen opiskelemaan.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua? Mikä siinä on haastavinta?

Ratsastuksessa minua viehättää sen haastavuus ja ikuinen kehittymisen mahdollisuus tasolla kuin tasolla. Lisäksi oman hevosen myötä olen todella ymmärtänyt kuinka kaiken perusta on hevosen hyvinvointi ja kehittyminen. Hyvinvoiva hevonen pystyy teknisesti haastavampiin asioihin hyvän fysiikkansa avulla ja opettaa tällöin myös ratsastajaansa. Hevonen hyvinvoivana, atleettisena ja onnellisena urheilijana, kun se on herkeämättä valmis tekemään asioita ratsastajansa pienen pienestä pyynnöstä, on parasta tässä lajissa.

Kilpailetko?

Olen koulutukseltani insinööri ja hyvin pedantti sellainen, joten kouluratsastus on itsestään selvästi ratsastuksenlajeista se minulle mieluisin. Kilpailuihin osallistun, kaikki sujuu harjoituksissa täydellisesti - eli en ehkä koskaan. :-) Olen silti hyvin kunnianhimoinen oman oppimiseni ja hevoseni kehittymisen suhteen, eli pyrin jatkuvasti kaikella tekemisellämme viemään meitä molempia eteenpäin.   

Onko sinulla ollut tai on oma hevonen? Kerro siitä. 

Olen hoitanut vuosia useita hevosia, niin tuntihevosia kuin kilpahevosiakin. Monista näistä olen saanut huolehtia kuin omastani kaikkine vastuineen ja velvollisuuksineen (kiitos siitä), mutta ensimmäisen ihka oman hevoseni ostin reilut kaksi vuotta sitten yli kahdenkymmenen harrastusvuoden jälkeen.

Hevoseni on 12-vuotias saksalainen oldenburg-tamma Tribut, kutsumanimeltään Veera. Veera on pienehkö n. 160 senttiä korkea tummaruunikko, jolla on tähti ja takajaloissa valkoiset matalat sukat. Veeralla on hieno estesuku, mutta selvästi myös annettavaa kouluratsastukseen. Veera on koulutettu vaativa B-tasolle eli taitaa avo- ja sulkutaivutukset sekä tekee puhtaat yksittäiset laukanvaihdot. Veera on luonteeltaan hyvin tammamainen - omaa tahtoa, luonnetta ja itseluottamusta riittää. Satuloidessa ja loimia laittaessa näytetään usein hapanta naamaa, mutta muuten hän on kiltti kuin mikä. Sortuu kaikesta tammamaisesta itsenäisyydestään huolimatta välillä jopa nauttimaan hellittelystä. Veerasta tulee toivottavasti lähivuosina äiti, sulhaskandidaattikin on jo valmiiksi katsottuna Saksan maalta.

Harrastavatko muut perheessäsi ratsastusta?

Perheessämme on itse asiassa useampikin ratsastuksen harrastaja eli mieheni Kari on ratsastanut Eriksnäsissä muutaman vuoden ja toimii tarvittaessa erinomaisena hoitajana Veeralle. Myös 4-vuotias Nelli on aloittanut ratsastuksen syksyllä Eriksnäsissä ponitalutustunneilla ja hänestä on kovaa vauhtia kehkeytymässä tomera poniratsastaja. Paijauksia Bellalle!

Mitä muuta harrastat?

Lukemista, ulkoilua ja laskettelua jos vaan aikaa jostain löytyy. Mökilläkin yritämme kesäisin viettää aikaa jos vaan ennätämme.

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta.

Näin aikuisena ja nykyään hyvin varovaisena ”koulutuupparina” lapsuuden vauhdikkaat talviset maastot lumisilla pelloilla tai kesäiset uittoretket ovat tietenkin syvällä mielessä, mutta mitään yksittäistä
tapahtumaa ei nyt nouse päällimmäiseksi mieleen.

Olet ollut pitkään ratsastusseuramme kantava voima. Mitä olet saanut seuratoiminnasta?

Nämä viisi työntäyteistä vuotta seuramme tehtävissä on ollut ennen kaikkea oppimiskokemus. Olen saanut mahdollisuuden tutustua suomalaiseen hevosmaailmaan niin kilparatsastuksen kuin harrastustoiminnankin perspektiivistä hyvin kattavasti ja olen saanut samalla tutustua moniin todella asiantunteviin ja työteliäisiin hevosihmisiin. Jos olen pystynyt ammentamaan omaan hevosmiestaitooni edes pienen murusen siitä mitä tarjolla on ollut, niin olen hyvin tyytyväinen.

Mitä pidät ratsastusseuramme tärkeimpinä tehtävinä?

Karlvikin Ratsastajat on seurana onnellisessa ristiriitatilanteessa eli seuraamme kuuluu jopa kansainvälisen tason kilparatsastajia sekä juuri ratsastuksen aloittaneita henkilöitä. Ja kaikille halutaan ja yritetään tarjota jotain, vaikka aina ei siltä ehkä kaikista tuntuisikaan. Kyseisen dilemman kanssa painimme oman seurakautemme aikana usein ja paljon.

Itse nostaisin ehkä kaikista tärkeimmäksi tehtäväksemme pienten aloittelevien junioriratsastajien (on kyseessä sitten poni- tai hevosratsastajat) hevosmiestaitojen kehittämisen. Huolestuneena olen viime vuosien aikana seurannut hevosenhoitaja-kulttuurin katoamista ja huomannut, että talleilla ”notkuminen” ja vain hevosten hoitaminen (harjailu yms. ilman ratsastusoikeutta) ei ole enää trendikästä eikä hoitajaksi pyritä yhtä innokkaasti kuten ennen vanhaan. Näin ollen monet nuoret ratsastajat vieraantuvat hevosista, koska viettävät niiden seurassa vain ratsastustunnin verran.

Entä mitä tulevaisuudessa toivoisit seuraltamme?

Mukavia yhteisiä hetkiä samanhenkisten ihmisten seurassa ihanien harrastuskumppaniemme eli hevosten parissa. Tietenkin myös tapahtumia joissa jokaisella on mahdollisuus kehittää omaan ratsastus- tai hevosmiestaitoaan omalla tasollaan.

Mitä haluaisit sanoa aloitteleville ratsastajille?

Olkaa rohkeita, luottakaa hevosiin, jotta saatte niiden luottamuksen. Harvassa harrastuksessa saa kokea yhtä upeita tunteita kuin näin ison eläimen kanssa yhteisymmärryksessä toimimisesta saa.

Entä pienille ponitytöille ja –pojille?

Olkaa talleilla ja hevosten parissa niin paljon kuin pystytte. Tehkää kaikkea mitä saatte hevosten kanssa ja katsokaa niin paljon muiden ratsastusta kuin pystytte. Mitä enemmän ymmärrätte hevosista sitä taitavimmiksi hevosmiehiksi ja –naisiksi tulette. Jokainen hevonen opettaa meille omalla tavallaan jotain.

Iloisia harrastushetkiä kaikille!

Toivottavat, Hetsi ja Veera

Eeva-Roosa oli vuonna 2010 SkaRan estemestari R. Bisquitilla. Eeva-Roosa on ratsastanut tallillamme Eriksnäsissä 4 vuotta.

Koska ja missä aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen Karlvikin ponitallilla Sipoossa, 6-vuotiaana. Ratsastin nappulatunneilla n. puoli vuotta, jonka jälkeen pääsin alkeiskurssille.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua?

Ratsastus on upea laji, koska siinä oppii koko ajan uutta. Kun sain oman hepan, olen alkanut olla enemmän perfektionisti mikä on hyvä ja huono asia. Tykkään ’viilata pilkkua’, mikä onnistuu ratsastuksessa erittäin hyvin.

Mikä ratsastuksessa on haastavinta?

Haastavinta on joskus, kun menee huonosti, ajatella positiivisesti. Hevonen kulkee taatusti paremmin, kun on itse positiivisella ja avoimella mielellä. Silloin opit myös paljon uutta, kun otat opit avoimin mielin vastaan.

Käytkö usein ratsastamassa ja mitä muuta puuhaat tallilla? 

Käyn ratsastamassa noin 5 kertaa viikossa. Joskus jää vähemmälle koulun tai muiden juttujen takia, mutta pyrin käymään tallilla vähintään sen neljä kertaa viikossa. Kahdesta kolmeen kertaan tunnilla ja muuten itsenäisesti, päivästä riippuen maastossa, kentällä tai maneesissa.  Muuten tallilla hoidan, harjaan ja muutenkin puuhailen hevos(t)en parissa. Suhteellisen paljon aikaa minulla myös menee jostain kumman syystä kaapin siivoamiseen. Lisäksi putsaan varusteita. Hyvä ratsastaja hoitaa hevosensa itse, ennen ratsastusta ja ratsastuksen jälkeen. Silloin oppii myös toisen puolen hevosesta. 

Kilpailetko? 

Kyllä. Viime kaudella tavoite oli esteillä, mutta nyt olisi tarkoitus startata myös koulua ja kenttää. Niistä saa mukavasti vaihtelua estekilpailuihin ja ne ovat tärkeää vaihtelua myös hevosen mielelle. 

Onko sinulla oma hevonen? Kerro millainen hevosesi on?   

On, Bisquit tutummin Pipari on nuori, persoonallinen, säpäkkä ja näppärä hyppääjä. Silloin kun huvittaa sujuvat myös koulukuviot oikein nätisti. Muuten niin reipas Pipari yllättää silti välillä positiivisesti teräshermoilla. Pipari on myös oikea persoona, joka omaa vahvan oman tahdon ja pilkkeen silmäkulmassa. Piparin mielestä hauskaa on karata tarhasta jonkun toisen tarhaan leikkimään, sekä pukitella hirveästi niin, että tipun. Silloin kuitenkin, kun selässä on pieni tai osaamattomampi ratsastaja Pipari on rauhallinen ja jopa laiska. Hoitaessa hyvin kiltti, joskin satula on aika tyhmä juttu. Myös ruoka on aika lähellä Piparin sydäntä minkä kyllä huomaa jos tarkasti katsoo… 

Harrastavatko muut perheessäsi ratsastusta? 

Äiti harrastaa aktiivisesti ja ratsastaa Piparilla n. kaksi kertaa viikossa. Tietysti kun myös valmennukset ja kisat ahdetaan kalenteriin, niin äidin ratsastelut saattavat jäädä vähän vähemmälle. Veli harrasti ennen ratsastusta, mutta lopetti aikaongelmien takia tänä talvena. Mahdollisesti kuitenkin jatkaisi harrastusta, jos löytyisi sopivaa seuraa ja sopiva poni. Isä on ratsastanut muutamilla hevosilla ulkomailla ja tukee harrastusta rahallisesti.  

Mitä muuta harrastat? 

Harrastan lisäksi koiramme Kriegerhof Angelinan eli Liinan ulkoiluttamista, taekwondoa ja ehkä kohta vikellystä, johon kaverini Linda on minua houkutellut. Suuri osa ajasta menee kuitenkin tallilla. Ensi kesänä olisi tarkoitus osallistua Liinan kanssa match showhun ja agility harjoituksiin. Näyttelyissä Liinan kanssa käy äiti. 

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta? Kerro siitä.  

Hauskimpia tapahtumia on luultavasti se, kun voitin Mira-ponilla Pollux-kilpailut ja se, kun olin leirillä Piparin synnyinpaikassa Mallatin ratsutilalla. Siellä sain olla Piparin kanssa koko ajan yötä päivää. Tänä talvena kokeilemani hiihtoratsastus oli myös erittäin hauskaa ja kokeilemisen arvoista. Siinä yllätyin positiivisesti, kuinka rauhallinen Pipari osaa olla! 

Mitä toivoisit seuraltamme? 

Toivoisin lisää mukavia tapahtumia, kilpailuja ja kilpailijoiden tukeminen olisi myös kiva juttu. Muuten seura on toiminut aktiivisesti ja hyvin nämä vuodet, jotka olen ratsastusta harrastanut.

Noora Lamberg
 

Noora Lamberg aloitti seuramme Karlvikin ratsastajien puheenjohtajana tämän vuoden alussa. Noora on kuulunut seuramme hallitukseen jo 3 vuotta. 

Kerrotko Noora itsestäsi, työstäsi, perheestäsi ja koiristasi: 

Olen kolmekymppinen, kotikolo on Siilitiellä. Päiväni kuluvat pankkimaailmassa ja illat koirien ja hevosten parissa. Perheeseeni kuuluu itseni lisäksi pitkäkarvainen collie Rilla ja lyhytkarvainen collie OssiJohannes.  Koirat ja hevoset ovat kuuluneet isona osana elämääni jo vuosia. Olen aina ollut ns. yhdistysaktiivi ja olen ollut mukana mm. Suomen Collieyhdistyksen toiminnassa. Pidän erityisesti niin hevos- kuin koiraharrastuksen sosiaalisesta puolesta. Kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat rakkaan harrastuksen pariin, niin mikäs sen parempaa:)

Miten, missä ja milloin olet aloittanut ratsastusharrastuksen?

Alkeiskurssin kävin joskus 80-luvun lopulla ratsastusleirillä, Nummelan ponitallilla Muuramessa. Tämän jälkeen olin parilla ratsastusleirillä ja 90-luvun alkupuolella aloitin tuntiratsastajana Keskustallilla Ruskeasuolla.

Välillä oli muutaman vuoden tauko, mutta aloitin ratsastuksen uudestaan 2001 Etelä-Vantaan ratsastuskoululla, josta siirryin yhden kauden jälkeen Piskun opetukseen Eriksnäsiin.

Mikä ratsastuksessa viehättää sinua ja mikä siinä on haastavinta?

Ratsastuksen viehätys on juuri sen haastavuus. Koskaan et ole valmis ja aina oppii uutta. Ratsastus ja hevoset on myös hyvin sosiaalinen harrastus, aina riittää puhuttavaa ja pohdittavaa tallin käytävillä.

Kilpailetko?

Olen kilpaillut SkaRan omissa koulukisoissa tuntihevosilla ja parilla eri vuokrahevosella. Olen myös käynyt Eriksnäsin ulkopuolellakin pari kertaa. Elämäni ensimmäisiin estekilpailuihin uskaltauduin joulukuussa 2010 ja se oli vannoutuneelle kouluratsastajalle suuri työvoitto! Kiitos mahtavan vuokrahevosen Hilun ja Kallialan Katin kärsivällisyyden muodostui esteratsastuksestakin taas oikein mukava laji.

Millaisilla hevosilla sinusta on mukava ratsastaa?

Jokainen hevonen on oma yksilönsä ja kaikista löytyy jotain hyvää. Suosikkihevosiini on kuulunut hyvin erilaisia hevosia. Hevoset, jotka nauttivat yhteistyöstä ratsastajan kanssa ja yrittävät parhaansa, koulutustaustastaan riippumatta, ovat niitä mieluisimpia. On mahtava tunne, kun jokin tehtävä sujuu erityisen hyvin ja saumattomassa yhteistyössa hevosen kanssa.

Mitä muuta harrastat?

Koirat ovat olennainen osa elämää. Olemme kokeilleet mm. agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta, mutta tällä hetkellä koirat viettävät kotikoiran leppoisaa elämää ja huolehtivat emäntänsä raittiin ilman saamisesta. Kuntosali on tullut ohjelmaan uutena harrastuksena. Hyvä lihaskunto auttaa ratsastuksessa huomattavasti!

Onko mieleesi jäänyt jokin hauska tai yllättävä tapahtuma hevosharrastuksesi ajoilta?

Monia hauskoja hetkiä on ollut vuosien varrella. Mm. SkaRan järjestämät Mannerheim-kenttäkilpailut Ypäjällä olivat rankka, mutta samalla erittäin antoisa kokemus. Ikimuistoisia tapahtumia on ollut mm. eräs ratsastustunti vuosia sitten Keskustallilla, joka päättyi siihen, että viisi ratsastajaa kahdeksasta löytyi kentän pinnasta, eikä hevosen selästä... :) Onneksi pystyimme nauramaan tilanteelle, koska kaikki selvisivät mustelmilla ja ylpeyden kolahtamisella.

Olet ollut jo vuosia mukana ratsastusseuramme toiminnassa. Mitä olet saanut seuratoiminnasta?

Seuratoiminta on mahdollistanut minulle mm. kilpailemisen. Lisäksi erilaiset tapahtumat ovat olleet todella antoisia ja hauskoja, niin osallistujana kuin järjestäjänäkin. Monia hyviä ystäviä on myös löytynyt seuratoiminnan kautta.

Olen myös oppinut paljon uutta, mm. kenttäratsastus lajina ja isojenkin kilpailujen järjestäminen on tullut SkaRan toiminnan myötä tutuksi.

Minkä koet haastellisimmaksi seuramme toiminnassa?

Tällä hetkellä haasteita on asettanut mm. tallien toiminnan muutokset. Maneesin ollessa varattuna hyvin paljon, emme pysty järjestämään esimerkiksi valmennuksia ja kursseja entisiä määriä.

Syksyn haasteena on saada toimintamme laajenemaan laadukkaasti uudelle Viikin ponitallille. Uuden ponitallin myötä saamme varmasti lisää jäseniä, jotka haluaisin saada toivotettua lämpimästi tervetulleeksi seuraan ja sen toimintaan. Uskoisin, että SkaRan näkyvyys myös lisääntyy tätä kautta ja on tärkeää miettiä, miten voisimme hyödyntää tätä mahdollisuutta. Pelkkä jäsenmäärän kasvattaminen ei sinänsä ole tarkoituksenmukaista, vaan haluaisin nähdä SkaRan eräänlaisena ratsastuksen ja laadukkaan seuratoiminnan ”äänitorvena” toimimillamme alueilla.

Mitä vielä haluaisit sanoa seuramme jäsenille?

Olkaa aktiivisia! Hallitus ottaa erittäin mielellään vastaan palautetta, ideoita ja toivomuksia toimintamme kehittämiseksi sellaiseksi, mitä jäsenistö siltä toivoo. SkaRa on olemassa jäseniään varten ja toivoisin, että jokainen SkaRalainen olisi tyytyväinen ja jopa ylpeäkin seurastamme.